Inspiraation lähde

Keväällä 2015 olin loppusuoralla maisteriopinnoissa Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä. Oli aika päättää gradun aihe. Olin erikoistumassa matkailumaantieteeseen. Jonkin ajankohtaista asiaa käsittelevän ja tarpeeksi mielenkiintoisen aiheen keksiminen ei ollut helppoa. Mietin eri näkökulmista aiheita, joiden parissa olin vuosien varrella työskennellyt ja jotka olisivat ajankohtaisia ja tärkeitä, mutta myös lähellä sydäntäni.

Aihetta pohtiessani palasin vuoteen 2012. Olin silloin muutaman kuukauden Metsähallituksen Luontopalveluissa työharjoittelussa, ja sen aikana autoin projektipäällikkö Riikka Mansikkaviitaa OpenAir-hankkeessa. Hankkeen pääteemana oli luonnon terveyttä edistävien vaikutusten hyödyntäminen työhyvinvoinnissa, syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä ja hoito- ja liikunta-alan koulutuksissa. Hankkeen aikana pohdittiin myös luontopalveluihin liittyvää esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Muutama vuosi tämän jälkeen Metsähallituksen Luontopalveluissa käynnistettiin esteettömyyttä ja yhdenvertaisia luontomahdollisuuksia edistävä Rohkeasti luontoon -hanke, eli juuri silloin kun graduni aiheen päättäminen oli ajankohtaista. Aiheesta ei löytynyt suomenkielisiä tutkimuksia kuin ihan muutama, ja ajattelin, että olisi tärkeää tutkia aihetta suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta paremmin. Löysin kuitenkin aika paljon tieteellistä tutkimusta sydneyläiseltä matkailututkijalta Simon Darcylta.

Tein kaksi asiaa: aloin kirjoittaa gradua liikuntarajoitteisten oululaisten luontoliikunnan sekä luontomatkailun kokemuksista ja laitoin sähköpostia Simon Darcylle kysyäkseni, olisiko hänellä ideoita työharjoittelupaikasta Australiassa. Sain Simonilta hyvin nopeasti vastauksen, jossa hän mainitsi muutaman ihmisen, joilta voisin asiasta kysyä. Ehdotettujen henkilöiden joukossa oli Dina Bullivant New South Wales National Parks and Wildlife Service -organisaatiosta. Dina innostui heti mahdollisuudesta, sillä aihe oli hänellekin tärkeä ja hän halusi edistää esteettömiä palveluita omassa organisaatiossaan. Sovimme Dinan kanssa, että tulisin Sydneyyn alkuvuodesta 2016. Viisumin kanssa oli pientä haipakkaa, mutta lopulta asia hoitui ja aloitin työni Sydneyn toimistossa maaliskuussa. Dina teki jo ennen minun tuloani yhteistyötä esteettömyyttä edistävän WildWalks-yrityksen kanssa, ja minun työharjoitteluni aikana yhteistyötä vielä vahvistettiin. Sen kautta tutustuin Heleniin.

Helen on inspiraation lähde. Helen oli tavatessamme käyttänyt pyörätuolia noin kaksi vuotta. Hänen selkänsä murtui onnettomuudessa ja hän halvaantui osin. Käveleminen ei ollut enää mahdollista. Helen on koulutukseltaan biologian tohtori ja rakastaa luontoa ja luonnossa liikkumista. Hän myös työskenteli luontoliikunnan edistämistehtävissä. Onnettomuuden jälkeen hän päätti, että luontoliikunta ei jää tähän. Hän alkoi myös aktiivisesti kehittää esteettömiä reittejä ja esteettömyyteen liittyvää viestintää Sydneyssä. Helenin yksi tärkeimmistä tavoitteista on pitkien esteettömien vaellusreittien kehittäminen. Kävimme Helenin kanssa Sydneyssä testaamassa luontopolkuja ja teimme mm. vuokramökin arvioinnin. NSW National Parks and Wildlife Services halusi kertoa ihmisille paremmin heidän luontokohteistaan ja vuokramökkien soveltuvuudesta.

Yhdellä retkellä Helen otti autonsa takakontista maastopyörätuolin. Se oli ihan upouusi, ja hän päätti kokeilla kulkemista ei-esteettömiksi luokiteltuja metsäpolkuja pitkin. Kun hän kelasi ylös jyrkkää ylämäkeä, olin aivan ihmeissäni hänen voimastaan ja tahdostaan. Seisoin polun päässä ja vain tuijotin Heleniä, kun hän pikkuhiljaa kelasi pyörätuolinsa minun viereeni hymy kasvoillaan. Halusin itsekin kokeilla, miten pyörätuolilla kulkeminen onnistuu. Jo heti parkkipaikalla kaaduin pyörätuolin kanssa taaksepäin selälleni. Onneksi päivä vain alkoi huonosti, ja sen jälkeen pysyin pyörätuolissa kaatumatta. Metsäpoluille en kuitenkaan uskaltanut lähteä. Tutustuminen Heleniin oli minulle erittäin tärkeää ja työharjoittelu todella antoisaa, sillä sain uusien ystävien lisäksi myös todistuksen siitä, että olen tekemässä työtä erittäin tärkeän asian parissa. Myös graduni, jonka kirjoittamiseen olin välillä vailla motivaatiota, valmistui suhteellisen nopealla aikataululla Australiasta tuloni jälkeen.

Vuosi tutustumisemme jälkeen Helen teki matkan maailman ympäri. Hänen matkansa tarkoitus oli tutustua esteettömiin luontopalveluihin, reitteihin ja esteettömiä aktiviteetteja toteuttaviin yrityksiin eri puolilla maailmaa. Matkan yhteydessä Helen tuli myös Suomeen. Autoin häntä suunnittelemaan Suomen-reissun ja olin erittäin iloinen siitä, että pääsin hänen kanssaan tutustumaan Hossaan, Rokuaan ja Liminganlahteen. Yle tuli Rokualle haastattelemaan Heleniä. Artikkelin pääset lukemaan tästä. Toivon erittäin paljon, että näemme Helenin kanssa vielä joskus uudestaan.

Olen valmistumisen jälkeen seurannut aiheeseen liittyviä uutisia ja hankkeita ja osallistunut enemmän tai vähemmän asian edistämiseen. Seuraavakin blogikirjoitus liittyy esteettömyyteen ja saavutettavuuteen luontomatkailussa, mutta siinä käsittelen aihetta lähinnä eräopaskoulutuksen näkökulmasta.

Kokeilin itsekin, minkälaista on kulkea pyörätuolilla.

Pehmeä hiekka ei ole sopivin alusta pyörätuolilla liikkuville.

Helen vierailemassa Suomessa vuonna 2017. Hänen ensimmäinen pysähdyksensä oli Jyväskylässä, missä pidimme kokouksen Metsähallituksen luontopalveluväen kanssa. Kuva: Riikka Mansikkaviita)