Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – kesävaellus Kaldoaivissa

Kuten jo edellisessä blogikirjoituksessa kerroin, lähiopetuksemme Inarissa ei todellakaan alkanut samaan tahtiin kuin poro kävelee nelostiellä. Ensimmäisen viikon kalastus- ja luonnontuntemusretkien jälkeen työjärjestyksessä oli heti neljän päivän kesävaellus.

Jokaisella toteuttamallamme luontoaktiviteetilla on oma suunnittelija tai suunnittelijapari, joka suunnittelun ja järjestelyjen lisäksi myös ohjaa ja opastaa muita opiskelijoita aktiviteetin aikana. Eräopaskoulutuksessa pitää suorittaa yhteensä 150 osaamispistettä, joista 90 pistettä tulee valinnaisista tutkinto-osista. Itse haluan suorittaa mm. Vaativan vaelluksen järjestäminen -tutkinto-osan, ja niinpä otin harjoittelumielessä suunniteltavaksi kesävaelluksemme.

Aktiviteettien suunnittelussa pitää ottaa huomioon monenlaisia asioita, ja kesävaelluksellammekin oli tavoitteita, edellytyksiä ja budjetti. Vaelluksen tavoitteina oli mm. harjoitella luonnossa liikkumista kesäolosuhteissa ja valmistaa eräruokia maasto-olosuhteissa. Edellytyksinä olivat alle 20 kilometrin päivämatkat sekä kalastaminen alueilla, joihin koululla on olemassa kalastuslupa. Ryhmällemme sopivia vaelluspaikkoja löytyy Inarin alueelta useampi, mutta kun kaikki mainitut asiat otettiin huomioon, alueeksi valikoitui Suomen laajin erämaa-alue, Kaldoaivi.

En ollut koskaan käynyt Kaldoaivissa, vaikka olen vaeltanut tällä alueella aiemmin jo useamman kerran, joten suunnittelu ja erityisesti toteutus vähän jännitti. Toisaalta se toi minulle myös positiivisen haasteen. Lisäksi tiesin, ettei opettajamme Ismo hyväksyisi toteuttamiskelvotonta suunnitelmaa. Luontoon.fi-sivuilta löytyy aika hyvin tietoa Kaldoaivin reiteistä ja palveluista. Suunnittelussa käytin myös Retkikartta.fi-palvelua. Ismo vinkkasi hyvistä kalastusjärvistä. Suunnittelemani vaelluksen pituus oli vajaa 60 kilometriä, lähtöpaikka oli Näätämö ja loppupiste Sevetin baari, Sevettijärvellä.

Suurimmalla osalla koulukavereista oli enemmän tai vähemmän kokemusta vaeltamisesta tai muista retkistä erämaahan, kuten esimerkiksi kalastus- tai melontareissuista. Tärkeää oli kuitenkin tehdä kaikille kokemustasoille sopiva suunnitelma sekä päivän kävelyosuuksista että varusteista. Lisäksi suunnitteluun kuului turvallisuussuunnitelman laatiminen ja kuljetuksen järjestäminen. Pidin koulukavereille etukäteen briiffin retkestä ja kävimme yhdessä läpi käytännön asioita, kuten ruokailuparien valinnan ja puuttuvien varusteiden hakemisen koulun varastosta. Oli tärkeää, että kaikilla oli tarpeeksi tietoa jo ennen vaellusta ja jokainen pystyi valmistautumaan mahdollisimman hyvin.

Kävelymatkat vaelluksella vaihtelivat 13 kilometristä 19 kilometriin. Kävelimme suurimman osan ajasta merkittyjä reittejä pitkin. Luonto koetteli meitä, sillä neljän päivän aikana satoi vettä useampaan otteeseen ja muutenkin sää oli vaihteleva. Oman lisänsä toivat varusteet. Jotkut saivat kokea miltä tuntuu, kun teltta ei pidä vettä tai kun teltta on niin pieni, ettei sisällä voi edes kääntyä ympäri. Ja oma vartalokin koetteli. Yhdellä oli rakkoja, toisella polvivaivoja ja kolmannella taas selkävaivoja ja iskiasta. Kaikenlaisia haasteita tuli siis vastaan, mutta paljon oli hyvääkin: äkkipysähdykset hillasuolla, tuore taimen, voissa paistetut kehnäsienet ja tatit, kohtaaminen kalastuksenvalvojien kanssa sekä viimeisenä iltana yhteishenkeä rakentava tulen sytyttäminen tuluksilla. En ole pitkään aikaan nähnyt niin onnellista porukkaa, kun pieni liekki syttyi kovan työn jälkeen. Rebellä taisi mennä siihen tunti tai jopa ylikin. Ville otti meidän kaikkien touhuista noin kolmetuhatta kuvaa.

Pitkät päivät, haasteiden kohtaamiset ja itsensä ylittäminen monilla tavoin edellyttävät paljon voimaa. Sen lisäksi jokaisen piti tehdä onnistuneen vaelluksen eteen myös töitä. Jokainen meistä sai tehtäväksi pitää kävelyvauhtia yllä letkan veturina tai kulkea loppupäässä pitämässä silmällä, ettei kukaan jäänyt taakse. Jokaisen piti myös valmistella esitys etukäteen annetusta teemasta, kuten esimerkiksi turvallisuudesta ja hygieniasta vaelluksella, Kaldoaivin historiasta ja kalastuksesta tai vaellusruoasta ja sen valmistamisesta. Esityksiä pyrimme pitämään silloin, kun sopiva hetki sattui kohdalle. Esimerkiksi esitys eräleirin pystyttämisestä pidettiin ensimmäisenä iltana ennen kuin laitoimme teltat pystyyn sopivaan paikkaan. Esityksien kautta oppimme paljon sekä Kaldoaivista että vaeltamisesta.

Viimeiselle päivälle luvattiin vesisadetta iltapäivään saakka, mutta meillä oli onni mukana ja sade loppui jo aamulla, kun lähdimme kävelemään. Päivä muuttui aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Sevettijärvellä meitä tervehti hiekkaranta, ja useampi meistä kävi pulahtamassa kylmässä järvessä. Vaelluksen päätteeksi burgeriateria Sevetin baarissa maistui väsyneille vaeltajille.

Vaikka kaikki asiat eivät menneetkään niin kuin Strömsössä, vaellus onnistui hienosti ja retkikunnan palaute oli todella hyvää ja positiivista. Vaeltaminen ei tietystikään sovi kaikille, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta kiva on silti kokeilla. Saattaahan se vaelluskärpänen kuitenkin puraista. Vaellus koetteli jokaista omalla tavallaan, ja opimme paljon uusia asioita sekä itsestämme että muista. Porukkana onnistuimme erityisen hyvin toisen auttamisessa ja empatian osoittamisessa.

Vaativan vaelluksen järjestäminen -tutkinto-osan näytön toteutan ensi viikolla Lemmenjoen kansallispuistossa. Asiakkaaksi saan kahdeksan luonto-ohjaajaopiskelijaa sekä heidän kouluttajansa ja maantieteilijäkollegani Vesa Juntusen. Suunnitelmassa on vajaa 60 kilometriä pitkä vaellus sekä merkityillä reiteillä että reittien ulkopuolella. Lisäksi saamme kokea jokiveneellä kulkemisen legendaarista Lemmenjokea pitkin. Odotan oikein innolla tätä vaellusta ja pääoppaana toimimista.

Kaldoaivi.

Retkikunnassamme oli 11 eräopasopiskelijaa sekä kouluttajamme Ismo.

Kallokoskelta siirryimme Näätämöjen pohjoispuolelle. Sieltä jatkoimme länsisuunnassa Suopumajärvelle, missä oli meidän ensimmäinen leiripaikkamme.

Näkymät Suopumavaaralta vähän ennen ensimmäistä leiriämme.  

Iltapalaa ja juttelua nuotiolla Suopumajärvellä.

Suunnistuksen perusteiden kertaus matkan varrella.

Innostuneet marjastajat hillasuolla.

Tuore hilla on hyvä lisäys kuiviin eväisiin.

Kupillinen hillaa. (Kuva: Ville Pajunen)

Valmistautuminen kahlaamiseen Savuslammilla. Ismo antaa ohjeet miten kahlaaminen onnistuu parhaiten.

Kun on pissahätä, on mentävä… (Kuva: Janina Schavikin)

Tunturimittarin tuhojäljet.

Lounasta kalastamassa Taimenlammella.

Juho keskittyneenä perkaamassa taimenta. (Kuva: Ville Pajunen)

Leirimme Lyöttijärvellä.

Aamupalalla Lyöttijävellä. (Kuva: Janina Schavikin)

Tauolla voi syntyä luontotaidetta.

Siilisjoen ylitys vaijeriveneellä.

Kalastuksenvalvojat tulivat vastaan ja luulivat löytäneensä rikollisia, kun näkivät meidät kävelemässä polulla.

Sienikimppu. Sieniä on ollut runsaasti tänä vuonna.

Syöty on ja hyvää oli. 

Voissa paistettuja tatteja ja kehnäsientä.

Kovaa yritystä ja kipinä lentää. (Kuva: Ville Pajunen)

Minäkin onnistuin. (Kuva: Ville Pajunen)

Iltarauha Sundijärvellä.

Eskon mukaan, tämä jättiläinen on metamorfinen kivi. Laji ehkä gneissilaji tai felsisiä mineraaleja sisältävä kivi. Ikä voisi olla 2,5 miljardia vuotta.

Hiekkaranta Sevettijärvellä. Pulahtaminen järveen oli kirsikka kakun päälle.

Alue on  myös kulttuurillisesti mielenkiintoinen. Sevettijärvi on kolttasaamelaisten kyläkeskus. Koltat siirrettin nykyisille asuinpaikkoilleen Sevettijärven ja Nellimin alueille sotien jälkeen 1940-luvulla, kun Suomi oli menettänyt Petsamon. Suomessa arvioidaan asuvan n. 600 kolttasaamelaista. Kävimme katsomassa kolttasaamelaisten perinnetaloa.  

Vaellusreittimme.