Sooloilua
En koskaan yövy yksin luonnossa – tai ainakaan en muista, milloin viimeksi tein niin. Minulla on ollut paljon mahdollisuuksia käydä yksin vaeltamassa ja retkeilemässä, mutta jostain syystä minua vähän pelottaa olla yksin yötä jossain taivaan alla, vaikka teltassa olisinkin. Telttaa ei voi lukita. Useimmiten pelkään enemmän ihmisiä kuin eläimiä, tosin tämä riippuu myös siitä, missä päin yöni vietän. Pelko on paikkasidonnainen. Kanadassa esimerkiksi pelkäsin pirusti karhuja. Suomessa karhuja en itse asiassa ajattele yhtään. Monille yksin vaeltaminen ja luonnossa yöpyminen on itsestäänselvä asia, mutta minulle kynnys on aika korkea, vaikka olenkin muuten viettänyt paljon aikaa luonnossa. Saimme koulussa tehtäväksi viettää sooloyön, paikan saimme valita itse. Sooloyö-tehtävä tarkoitti noin 24 tuntia yksin luonnossa ilman ajanvietettä; ei kännykkää, ei karttaa, ei kameraa, ei kelloa, ei kirjoja tai muuta sellaista, mikä mahdollistaisi pakenemisen omista ajatuksista. Majoite, ruokaa