Navakkaa pohjoistuulta

Ai että! Se kuvaa täydellisesti hiihtovaellustamme Kaldoaivin erämaassa ja sitä, miltä meistä vaelluksen aikana ja sen jälkeen tuntui. Tulimme vaellukselta hienoa kokemusta ja uusia taitoja rikkaampina, ja olimme erittäin onnellisia onnistuneesta retkestä. Hiihtovaellus oli eräopasopiskelijaryhmämme viimeinen kouluretki, ja myös siinä mielessä tunteita herättävä. Hiihtovaellus toteutettiin omatoimisesti, sillä koulu siirtyi helmikuun lopussa uudelleen etäopetukseen. Viikoilla 10–12 meidän olisi pitänyt toteuttaa kolme retkeä: talvileiri, pyyntileiri ja hiihtovaellus. Odotimme innolla kaikkia kolmea. Tilanteen takia muutimme suunnitelmia ja päätimme toteuttaa pelkästään pyyntileirin ja hiihtovaelluksen. Etäopetuksen vuoksi menetimme mahdollisuuden käyttää koulun moottorikelkkoja, joten pyyntileiri räätälöitiin. Hiihtovaelluksen alkuperäinen suunnitelma jäi onneksi voimaan: kohteena Kaldoaivin erämaa, retken kesto kahdeksan päivää, yksi vapaapäivä, aloituspaikka Sevettijärvi ja lopetu

Maaliskuussa 2018 minut kutsuttiin Luonto kaikille -hankkeen seminaariin kertomaan graduni tuloksista sekä kokemuksistani esteettömän luontomatkailun kehittämisestä Australiassa. Kuten jo edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin, käsittelin gradussani liikuntarajoitteisten oululaisten luontoliikunnan ja luontomatkailun kokemuksia, ja opiskelun puitteissa pääsin työharjoitteluun New South Wales National Parks and Wildlife Serviceen.  Eräopaskoulutuksessa vinkkasin esteettömyydestä ja Luonto kaikille -hankkeesta yrittäjyyden opettaja Jaanalle, joka rohkaisi meitä tuomaan omia ideoita ja osaamista yrittäjyystunneille. Jaana innostui aiheesta heti, ja niinpä Luonto kaikille -hankkeen päällikkö Petri Rissanen sekä yrittäjä ja retkiopas Mika Railo pitivät meille esityksen hankkeen tuloksista ja Railo Outdoors -yrityksen esteettömistä luontomatkailupalveluista. Luonto kaikille -hanke piti tämän vuoden lokakuussa loppuseminaarin. Yksi seminaarin puhujista oli Kiljavan ammattiopistosta, luont

Keväällä 2015 olin loppusuoralla maisteriopinnoissa Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä. Oli aika päättää gradun aihe. Olin erikoistumassa matkailumaantieteeseen. Jonkin ajankohtaista asiaa käsittelevän ja tarpeeksi mielenkiintoisen aiheen keksiminen ei ollut helppoa. Mietin eri näkökulmista aiheita, joiden parissa olin vuosien varrella työskennellyt ja jotka olisivat ajankohtaisia ja tärkeitä, mutta myös lähellä sydäntäni.  Aihetta pohtiessani palasin vuoteen 2012. Olin silloin muutaman kuukauden Metsähallituksen Luontopalveluissa työharjoittelussa, ja sen aikana autoin projektipäällikkö Riikka Mansikkaviitaa OpenAir-hankkeessa. Hankkeen pääteemana oli luonnon terveyttä edistävien vaikutusten hyödyntäminen työhyvinvoinnissa, syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä ja hoito- ja liikunta-alan koulutuksissa. Hankkeen aikana pohdittiin myös luontopalveluihin liittyvää esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Muutama vuosi tämän jälkeen Metsähallituksen Luontopalveluissa käynnistettiin estee

Moni teistä blogini lukijoista on varmaankin nähnyt elokuvan Erämaan armoille (Into the Wild, 2007), joka perustuu Jon Krakauerin vuonna 1996 julkaisemaan samannimiseen kirjaan. Tarina kertoo luontoa rakastavasta Christopher McCandlesista aka Alexander Supertrampista, joka tarinan mukaan lähtee ilman karttaa ja ilman sen kummempia selviytymistaitoja Alaskan erämaahan. Sieltä hän löytää vanhan bussin, muuttaa sen majapaikakseen ja noin kolmen kuukauden jälkeen kuolee nälkään, 24-vuotiaana. Itse en ole lukenut kirjaa, mutta katsoin elokuvan kahdesti. Tätä blogia kirjoittaessani luin uutisista, että elokuva on tehnyt niin suuren vaikutuksen ihmisiin, että moni on lähtenyt etsimään tuota bussia. Uutisen mukaan osa ei ole selviytynyt matkasta, vaan hukkui jokeen. Oikea bussi sijaitsee erittäin haastavassa maastossa Teklanika-joen varrella, ja itse asiassa bussi poistettiin tänä vuonna onnettomuuksien takia. Elokuvan kuvausryhmäkään ei päässyt sinne, joten elokuvassa nähdään vain vastaava

Oulun kaupungin maahanmuuttajaneuvosto, jonka jäsen olen ollut vuodesta 2015, järjesti syyskuussa luontokotoutumisseminaarin. Seminaarin tavoite oli tuoda yhteen luontokotoutumisen parissa ympäri Suomen työskenteleviä kotoutumistyöntekijöitä, tutkijoita, päättäjiä, järjestöjä ja muita organisaatioita, joiden toiminta on tukenut kotoutumista. Etänä järjestettyyn seminaariin osallistui parhaimmillaan noin 50 henkilöä, joka on erittäin hieno luku. Uusia kotoutumiskeinoja ollaan etsimässä jatkuvasti, ja luonto näyttää olevan aiempaa tärkeämpi kotoutumisareena. Seminaarissa kuultiin monia erilaisia puheenvuoroja, joissa esiteltiin sekä tutkimusta että käytännön esimerkkejä luontokotoutumistoiminnasta.  Luonnon hyödyntäminen kotoutumisessa -seminaarin ohjelma Suomeen muuttamisen jälkeen osallistuin kotoutumiskoulutukseen. Oli vuosi 2009. Koulutuksen ydin oli suomen kielen oppiminen, ja teimme koulutuksen yhteydessä myös pari luontoretkeä. Muutama vuosi koulutuksen jälkeen sain kuulla, että l