Navakkaa pohjoistuulta

Olen syntynyt Sloveniassa ja asunut siellä 26 vuotta. Suomessa olen asunut nyt jo yli vuosikymmenen. Olen onnekas: minulla on kaksi kotimaata. Ja kaiken lisäksi kaksi upeaa kotimaata. Olen usein miettinyt, kuinka hieno yhdistelmä Suomi ja Slovenia ovat, monestakin näkökulmasta. Retkeilymielessä erityisen kiehtovaa on se, miten hienosti Slovenia ja Suomi täydentävät toisiaan. Itselleni retkeily ja vaeltaminen molemmissa maissa vuorotellen tuo tietyn tasapainon. Slovenialla on paljon mitä Suomella ei ole ja toisinpäin, mutta molemmista löytyvät aivan upeat retkeilymahdollisuudet. Olen kotoisin pienestä Jezersko-nimisestä alppikylästä. Kun saavun kotikylään, seison 907 metriä merenpinnan yläpuolella. Kotitaloni parvekkeelta näen 2500 metriä korkeita vuoria: Grintovec, Kočna, Dolgi hrbet... Ja kun kiipeän vuorten huipuille, näen lisää vuoria. Näen Triglavin, Slovenian korkeimman vuoren. Triglavin huipulta taas näkyy kirkkaina päivinä rannikkolle ja rannikolta Triglaville asti. Näitä v

Olen todella surkea tunnistamaan lintuja ja muistamaan niiden nimiä. En ole koskaan oppinut kuin ihan muutamia lintulajeja. Eräopaskoulutuksen loppuun mennessä meidän on kuitenkin tunnistettava noin 100 lintulajia, melkein puolet niistä myös äänen perusteella. Tämä saattaa aiheuttaa minulle hieman lisää harmaita hiuksia. Mutta ei se mitään; tämä on yksi niistä syistä, miksi olen eräopaskoulutuksessa. Olen jo etukäteen henkisesti valmistautunut siihen, että lajien opetteluun menee minulla paljon aikaa. Toivon, että tulevina vuosina tieto on hyvin käytössä eikä haihdu muistista niin helposti. Onhan se hyvä fiilis, kun pystyy retkillä tunnistamaan lintuja. Ja jos tulevaisuudessa retkeilen asiakkaiden kanssa, on lajituntemus erittäin tärkeää. Retkien arvo nousee sen mukaan, kuinka paljon ympäröivästä luonnosta asiakkaille osaa kertoa ja näyttää. Koska suomen kieli ei ole äidinkieleni, olen miettinyt kuinka iso kompastuskivi kieli saattaa lintujen opettelemisessa olla. Lintujen nime