Eräoppaaksi kirjekurssilla

Olen päivisin unelmoinut ja varmaan unessakin nähnyt itseni retkeilemässä keväthangilla siitä lähtien, kun sain helmikuussa tietää, että pääsin opiskelemaan Saamelaisalueen koulutuskeskukseen eräoppaaksi. Tammikuussa valintahaastattelun yhteydessä Kiilopäällä vietetyn viikonlopun jälkeen tuntui, että opiskelupaikan hakeminen juuri Inarista oli varmasti oikein hyvä päätös. Välillä minua on kuitenkin jännittänyt muutto Oulusta Inariin, joka on jopa pienempi kuin oma kotikyläni Jezersko, ja myös sijaitsee monesta suunnasta katsottuna "maailman laidalla".

Olin suunnitellut eräopaskoulutuksen suorittamista jo useamman vuoden ajan, ja viimein kalenteriin ilmestyi koulutuksen mentävä aukko. Eräopaskoulutus Muoniossa houkutteli minua ensisijaisesti enemmän kuin Inari lähinnä siksi, että matkaa Oulusta kertyy vähemmän ja lähellä sijaitsee minulle rakas Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Alussa Inari tuntui aika rajulta valinnalta, sillä Oulusta on sinne matkaa 530 kilometriä. Ihan tuntematon Inari ei kuitenkaan minulle ole, sillä ollen käynyt useampana vuonna peräkkäin alueella patikoimassa. Eräoppaaksi opiskelu ns. oikeassa erämaassa tuntui jotenkin oikealta. Ja tavallaan myös etuoikeudelta.

Maaliskuussa uusi seikkailu tuntui olevan lähtemistä vaille valmis: opiskelupaikka, check, asuntolapaikka, check, rahoitus hoidettu, check, auto on, check. Suunnitelmissa oli viettää ystävien kanssa yhteinen viikonloppu Pyhällä ennen koulun alkamista maaliskuun lopussa. Täydellistä!

Mutta asiat eivät sitten menneetkään niin kuin Strömsössä. Tuli korona! Ensin sain koululta viestin, että koulutus aloitetaan etänä. Sitten tuli toinen viesti, että koulu aloitetaankin melkein kuukausi myöhemmin kuin oli suunniteltu. Opettajan arvio koululle pääsystä oli heinäkuu. Ajattelin, että tälle ei nyt voi mitään, tilanne on enemmän kuin vakava ja siihen täytyy sopeutua. Etätyöstä ja etäopiskelusta on tullut uusi normaali, myös eräoppaaksi opiskeleville.

Juuri kun olin yhtenä päivänä lähdössä kauppaan, sain koululta viestin, että etäopetus jatkuukin elokuun alkuun saakka. Ostin kaupasta lohdutukseksi pussin lempikarkkia. Itku oli kurkussa. "Onhan se kuitenkin hieno juttu, että saadaan koulutus käynnistettyä ja vietyä myös loppuun. Periksi ei anneta", kirjoitti opettaja WhatsApp-ryhmäämme.

Enää vajaa viikko ensimmäiseen koulupäivään. Kirjekurssi alkakoon!

Koulukenkäni pysyvät nyt vielä jonkin aikaa kotikaapissa.

P.S. Korona on patistanut meidät kaikki kotisohville, ja vaellusreissuista minnekään kauemmas voi vain haaveilla. Tämän virtuaalimatkailuajan kunniaksi, mutta kuitenkin 2D:nä, tässä muutama kuva patikointi- ja viikonloppumatkoiltamme Inarin alueelta. Näiden kuvien myötä voi helposti uppoutua Pohjois-Lapin luontofiiliksiin. Pysykää terveinä!