MasterChef Oulanka

Ruoka on keskeinen osa retkiä ja vaelluksia. Kuten kotona tai ravintolassa, myös retkillä on tärkeää, että ruoka maistuu hyvälle. Usein kuitenkin sanotaan, että nälkäisenä kaikki maistuu, ja erityisesti pitkän vaelluspäivän jälkeen saattaisi olla aivan sama mitä syö, kunhan saa energiaa palautua. Olen yksinkertaisen ruoan ystävä, mutta viime vuosina olen alkanut panostamaan myös vaellusruoan makuun ja monipuolisuuteen. Olen kokeillut useamman eri brändin pika- ja retkimuonaa, mutten ole vielä löytänyt maukkaita aterioita. Sen takia yritän välttää valmisruokapusseja, vaikka näppäriä ne ovatkin. Retkiruoan suunnitteluun ja valmisteluun kuluu näin enemmän aikaa, mutta ajattelen sen olevan samalla tavalla osa retkeen valmistautumista kuin varusteiden läpikäyntikin.

Eräopaskoulutukseen sisältyy opetusta eräruoan valmistamisesta ja raaka-aineiden hankkimisesta luonnosta. Koulutuksen aikana tutustumme myös saamelaiseen ruokakulttuuriin, opimme syötävistä yrteistä ja sienistä, kalastamme ja harjoittelemme ansojen tekemistä. Kouluretket suunnittelemme itse, ja sen yhteydessä tulee muiden asioiden lisäksi suunniteltua retkiruoka kymmenhenkiselle porukalle. Yleensä olen suunnitellut ja valmistanut vaellusruokaa vain kahdelle. Tänä kesänä sain kuitenkin mahdollisuuden testata tämänhetkisiä kokkauskykyjäni suunnittelemalla ja esivalmistamalla ruokaa isommalle porukalle.

Ystäväni Saara täytti vuosia ja kutsui juhlavaellukselle kesäkuun alkupuolella. Vaellusreitiksi valikoitui Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa. Edessämme oli neljän päivän vaellus Hautajärven luontotalolta Juumaan. Koska vaellus osui viikonpäiville, jolloin työjärjestyksessä oli opetusta eräruoasta, tarjouduin harjoitusmielessä suunnittelemaan illalliset seitsemän hengen juhlavaelluspoppoolle.

Aterioita suunnitellessani otin huomioon seuraavat asiat: ruokavalion tuli olla kasvis tai lähes vegaaninen ja ruoassa tuli käyttää mahdollisimman paljon kotimaisia ja satokauden mukaisia ainesosia. Otin tässä huomioon kevään ja alkukesän sadon. Tärkeää oli myös, että ruoka-aineiden keittoaika oli suhteellisen lyhyt ja ruoka monipuolista. Lisäksi halusin mahdollisimman paljon raaka-aineita kuivattuina, jotta saisin samalla harjoitella kevytretkeilyä. Ja tietysti aterioiden piti olla juhlavampia kuin vaelluksillani yleensä.

Ohjeita vaellusruokiin löytyy netistä ja kirjoista laidasta laitaan, ja mikäli jaksaa vähän kaivaa, saa kasaan aika hyviä vaellusruokareseptejä. Niistä osa sopii lyhyemmille retkille, joilla jaksaa kantaa enemmän raaka-aineita, ja osa taas pidemmille retkille, joilla pitää miettiä tarkkaan sekä ruoan painoa että energiapitoisuuta. Löysin koulumateriaaleista retkiruokaohjeita, joista poimin muutaman reseptin. Lisäksi eräässä Retki-lehdessä oli hyvä resepti jälkkärille. Ruoan kuivaamisesta löytyy myös paljon blogeja ja nettisivuja, joissa kerrotaan hedelmien, vihannesten, keittojen ja kastikkeiden kuivaamiskikkoja. Toki olen ennenkin kuivattanut raaka-aineita vaelluksille. Saara lainasi minulle kunnon kuivurin, joka oli päällä kellon ympäri melkein viikon ajan ennen vaellusta. Kuivasin samalla vähän enemmän hedelmiä ja vihanneksia kesävaellusta silmällä pitäen. Ajatuksena on valloittaa Halti heinäkuussa.

Suunnittelin vaellusporukalle kolme illallista ja jokaiselle illalliselle kolme ruokalajia:

Parsakeittoa ja kuivattua persiljaa sekä nakkileipää
Boltsi-pyörykkäbolognesea ja kaura-porkkanapastaa
Vegaanisia aprikoosi-pähkinä-kookospalloja

Myskikurpitsakeittoa ja tuoretta retiisiä sekä näkkileipää
Sienitofurisottoa ohralla ja kuivattua basilikaa
Lettuja ja raparperikiisseliä

Tomaattikeittoa ja kuivattua basilikaa sekä näkkileipää
Linssipataa riisillä
Suklaavanukasta

Parsa- ja myskikurpitsakeittoa tein etukäteen ja kuivasin, kuten myös Boltsi-pyörykkäbolognesekastikkeen sekä kaikki vihannekset retiisejä lukuun ottamatta. Jälkkärit tein osin etukäteen, esimerkiksi keitin ja kuivasin raparperikiisselin kotona, ja osin teimme jälkkärit paikan päällä kuivista aineksista. Saara otti kotoa kuivia aineksia tomaatti- ja kaalikeitoille sekä sienet risottoon. Jännitin riittääkö ruoka, sillä kuten yllä kirjoitin, olen aiemmin suunnittellut retkiannoksia vain kahdelle. Valmistelun lopputulos oli mielestäni hyvä, vaikka aika hurjaa touhua kaikki se kokkaaminen ja kuivattaminen olikin. Tällä vaelluksella ei ollut tarkoitus kerätä ruoaksi luonnonantimia eikä kalastaa, mutta raparperi oli Saaran takapihalta ja sienet Saaran viime vuonna keräämiä ja kuivattamia.

Miten sitten vaelluksella ruoanvalmistus meni, oliko ruokaa tarpeeksi ja miltä illalliset maistuivat? Pitää ensin tunnustaa, että rinkassani oli vähän hätäruokaakin, koska sehän tiedetään, että kokki jää nälkäiseksi, jos ruokaa ei ole kaikille tarpeeksi. :) Kävelimme noin 15 kilometriä päivässä, sillä tarkoitus oli nauttia retkestä ja seurasta, eikä tehdä pitkiä päivämatkoja ja päästä nopeasti perille. Meillä oli siis joka päivä tarpeeksi aikaa tehdä ruokaa rauhassa. Keittiömaisemat olivat kerrassaan upeat.

Ruokaa meillä oli tarpeeksi, sillä seitsemän ihmisen rinkkoihin mahtuu aika paljon. Käytössä meillä oli kaksi Trangiaa, yksi pieni keitin sekä risukeitin. Illallisannosten suhteen tein sen huomion, että seitsemälle ihmiselle olisi tarvittu isompia kattiloita tai sitten pitäisi käyttää useampaa kattilaa ja useampaa keitintä samaan aikaan. Teimme illalliset yleensä kahdella Trangialla, yhdessä isossa kattilassa kastikkeen ja toisessa lisukkeen. Ruoan valmistukseen ja veden keittämiseen käytimme muutaman kerran autiotupien kaasuliesiä. Illallisten alkupalakeittoja söimme sittenkin jo lounaaksi. Kaikki kuivatut ainekset palautuivat hyvin, ja keittoaika oli kaikissa aterioissa lyhyt. Illalliset maistuivatkin kuulemma oikein hyvälle. :)

Seuraavalle juhlavaellukselle, kunhan minulla on enemmän tietoa ja kokemusta myös Lapin keittiöstä, suunnittelen enemmän Lapin alueen perinneruokaa. Tietysti sellaista, mitä vaelluksella pystyy valmistamaan ja säilyttämään pilaantumatta. Koulun keittiössä ja avotulella harjoittelemmekin syksyllä saamelaisten perinneruokien valmistusta. Ja tietysti aterioihin voi sitten lisätä myös luonnosta poimittuja yrttejä, sieniä ja marjoja, vuodenajasta riippuen.

Illallisseura oli Karhunkierroksen juhlavaelluksella kerrassaan upea, kuten koko vaelluskin, ja siitä on syytä kirjoittaa enemmän. Mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa sitten. Stay tuned! ;)