Kahden kotimaan taktiikka

Olen syntynyt Sloveniassa ja asunut siellä 26 vuotta. Suomessa olen asunut nyt jo yli vuosikymmenen. Olen onnekas: minulla on kaksi kotimaata. Ja kaiken lisäksi kaksi upeaa kotimaata. Olen usein miettinyt, kuinka hieno yhdistelmä Suomi ja Slovenia ovat, monestakin näkökulmasta. Retkeilymielessä erityisen kiehtovaa on se, miten hienosti Slovenia ja Suomi täydentävät toisiaan. Itselleni retkeily ja vaeltaminen molemmissa maissa vuorotellen tuo tietyn tasapainon. Slovenialla on paljon mitä Suomella ei ole ja toisinpäin, mutta molemmista löytyvät aivan upeat retkeilymahdollisuudet.

Olen kotoisin pienestä Jezersko-nimisestä alppikylästä. Kun saavun kotikylään, seison 907 metriä merenpinnan yläpuolella. Kotitaloni parvekkeelta näen 2500 metriä korkeita vuoria: Grintovec, Kočna, Dolgi hrbet... Ja kun kiipeän vuorten huipuille, näen lisää vuoria. Näen Triglavin, Slovenian korkeimman vuoren. Triglavin huipulta taas näkyy kirkkaina päivinä rannikkolle ja rannikolta Triglaville asti. Näitä vuoria yhdistävät vihreät laaksot ja syvät rotkot, tiheät metsät sekä kirkkaan vihreät ja turkoosinväriset joet. Jos kävelee Triglavilta rannikolle läpi kulttuuririkkaan Kras-alueen, jalkojen alla onkin syviä tippukiviluolia. Niiden kautta avautuu uskomaton maanalainen maailma, jossa voi halutessaan käydä seikkailemassa ja ihailemassa niiden suuruutta. Kun mukaan laskee vielä Itä-Slovenian viiniviljelmien läpi kulkevat kävely- ja pyöräilyreitit sekä Etelä-Slovenian tiheät, mystiset metsät karhuineen, uskallan vannoa, että Slovenia on retkeilijän ja vaeltajan todellinen paratiisi.

Mutta niin on myös Suomi. Suomesta löytyy laajoja erämaa-alueita tuntureineen, kasveineen ja eläimineen. Niissä voi vaeltaa päiväkausia ilman, että näkisi ketään muuta ihmistä. Nämä alueet eivät kuitenkaan ole tyhjiä, niin kuin moni saattaisi ajatella, vaan ne ovat täynnä elämyksiä. Ja juuri nämä alueet ovat eräoppaan herkkuja. Soitakin on Suomessa huima määrä, ja niitä Suomeen muuttaessa itse jopa pelkäsin. Nyt katson niitä eri silmin ja nautin erityisesti siitä, että talvella suksilla pystyy soita pitkin tekemään pitkiäkin matkoja.

Suomessa on myös 40 kansallispuistoa. Olen vaeltanut monissa niistä, erityisesti Lapissa. Klassikko Hetta-Pallaksen olen kävellyt kahdesti. Aloitin suomalaiseen luontoon tutustumisen kaksitoista vuotta sitten Oulangan kansallispuistossa. Mikäpä parempi paikka aloittaa. Oulangalla sain myös elinikäisiä ystäviä. Erityinen kokemus oli myös vuonna 2017 Suomen ympäri tehty road trip. Ystävien kanssa silloin tekemämme melontaretki Koloveden kansallispuistossa oli hienoimpia luontoelämyksiä, vaikka saimaannorppia emme nähneetkään.

Matkailumaantieteilijänä ja tulevana eräoppaana toivoisin työskenteleväni tulevaisuudessa molemmissa kotimaissani. Yksi vaihtoehto siihen olisi oman luonto- ja eräelämyksiä tarjoavan yrityksen perustaminen. Apua siihen saan nykyisestä koulutuksesta, johon sisältyy aika vahvasti opetusta luonnon tuotteistamisesta ja yritystoiminnan perustamisesta. Ideaa omasta luontoalan yrityksestä olen muutenkin kypsytellyt jo kymmenisen vuota.

Matkailu on murroksessa ja tulee muuttumaan paljon. Post-koronan eräoppaina minun ja kollegoideni täytyy miettiä tarkkaan, minkälaisia erä- ja luontomatkailupalveluita kannattaa kehittää. Tällä hetkellä matkailun edistämisen suunta on vielä melko epävarma, mutta asia on mielestäni myös aika kiehtova, sillä tilanne vaati luovuutta ja pakottaa myös varautumaan tulevaisuudessa koronankaltaisen epidemian toistumiseen. Mutta kuten tähtitieteilijä Esko Valtaoja sanoi erässä haastattelussa: "Maailman luova kaaos on välttämätöntä asioiden eteenpäin viemiseksi. Jos mitään ei koskaan tapahtuisi, jämähtäisimme aloillemme." Toivottavasti tämä tarkoittaa ponnisteluamme uudenlaisen maailmaan eteen.

Kaiken tämän hässäkän keskellä toivon, että nykyisen epidemian taantuessa rajat avautuvat mahdollisimman pian ja pääsen Sloveniaan moikkaamaan perhettäni, ystäviäni ja luontoa. Toivon myös, että tulevaisuudessa pystyn huolellisesti suunniteltujen elämyksien kautta ainakin jossain määrin kasvattamaan suomalaisten kiinnostusta Sloveniaa kohtaan sekä slovenialaisten kiinnostusta Suomea kohtaan. Saa nähdä, minkälaiset yhteydet maiden välillä tulevat olemaan. Mitä vain tapahtuu, olemme tämän osalta yhteydessä! ;)

Kotikyläni Jezersko syysväreissä. Taustalla Kamniško-Savinjske Alpe.

Jezersko toukokuussa. (Kuva: Šenkova domačija)

Siskoni perheen matkailumaatila Šenkova domačija Jezerskossa. (Kuva: Šenkova domačija)

Slovenian vuorilla on 179 vuoristomajaa ja muita suoja- ja yöpymispaikkoja. Tässä kuvassa 120-vuotias vuoristomaja Češka koča Jezerskossa (1543m). Češka koča oli monta kesää toinen kotini ja työpaikkani.

Tässä kuvassa on vähän nuorempi ja isompi vuoristomaja Dom na Komni (1520m), Julijske Alpe.
Majassa on 108 petipaikkaa.

Reittiosuus Vogel-vuoren ja Dom na Komni -vuoristomajan välillä, Julijske Alpe.

Bohinj-järvi, Julijske Alpe.

Bled-järvi ja sen tunnettu saari kirkkoineen. Paikka on matkailijoiden ja
retkeilijöiden keskuudessa erittäin suosittu.

Slovenian rannikko on viehättävä alue.

Osuus pyöräilyreitistä Izolan ja Portorožin kaupunkien välissä. Pyöräilyreitti on osa pidempää Parenzana-pyöräilyreittiä Triestestä Slovenian kautta Kroatian Porečiin.